Euroopan energia- ja ilmastopolitiikassa on asetettu tiukkoja tavoitteita. Silti niiden saavuttamiseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Näin toteaa kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen.
Epävarmuuden tila vaivaa eurooppaalaisia energiamarkkinoita.
— Energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteet Euroopassa ovat realistisia, mutta silti niiden saavuttaminen on erittäin haastavaa, Euroopan parlamentin teollisuus- ja energiavaliokunnan (ITRE) jäsenenä toimiva Virkkunen toteaa.
— Missään ei tehdä enää energiainvestointeja ilman yhteiskunnallisia tukia. Uusiutuvan energian käyttöä voidaan vauhdittaa kertaluonteisilla investointiavustuksilla, mutta syöttötariffi en kaltaisten pysyvien tukijärjestelmien rakentaminen ei ole kestävällä pohjalla.
Fukusiman onnettomuuden jälkeen Saksassa päätettiin nopeasti ydinvoiman alasajosta, vaikka saksalaisilla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa ydinvoimalaitosten tuottaman sähkön korvaajaksi. Tämä johti runsaiden tukien käyttöön uusiutuvan energian rakentamiseksi.
—Tuet kuitenkin vääristävät markkinoiden toimintaa. Englannissa on päädytty tukemaan jopa uuttaa ydinvoimaa, Virkkunen huomauttaa.
Virkkusen mielestä energiainvestoinneissa olisi palattava markkinaehtoiseen toimintaan — aikaan, jolloin energiatuotteiden kysyntä ohjasi investointeja.
— Energian tuotannon on perustuttava markkinaehtoiseen hajautettuun tuotantoon, jolloin ei olla riippuvaisia yhdestä energialähteestä.
Venäjän toinen kaasuputki poliittinen hanke
Virkkunen haluaa vahvistaa EU-maiden välisiä sähkön siirtoyhteyksiä. Tällä tavalla voidaan hyödyntää tehokkaammin markkinahintaista sähköä esimerkiksi Pohjoismaiden kesken.
— Kun sähkö siirtyy johdoissa kysynnän ja tarjonnan mukaan kahteen suuntaan ja useita reittejä pitkin, ei mikään maa jää mottiin. Tämä parantaa huoltovarmuutta ja säätövoiman saatavuutta. Onneksi Suomi on varautunut paremmin kuin esimerkiksi Belgia, joka joutui sähkön jakelun rajoituksiin ydinvoimaloiden tuotantokatkosten seurauksena.
Energiaunionin tavoitteena on tiivistää eurooppalaista energiajärjestelmää — sekä tuotannossa että jakelussa. Virkkusen mielestä Itämeren toinen kaasuputki ei sovi tähän yhtälöön. Siksi sille ei ole löytynyt ymmärrystä Euroopan parlamentista.
— Itämeren toinen kaasuputki liittyy ennen kaikkea Saksan tarpeeseen korvata ydinvoimasta luopumisen aiheuttamaa energiavajetta. Ainoastaan Saksa ja Suomi ovat perustelleet hanketta taloudellisin perustein, vaikka sillä on lähes yksinomaan vahva poliittinen ulottuvuus, Virkkunen toteaa.
— Energiaunionin tavoitteena on ennen kaikkea vähentää unionin riippuvuutta Venäjän energiatoimituksista. Itämeren toinen putki ainoastaan lisää riippuvuutta.
Politiikasta tavoitteet, yrityksiltä teknologia
Päästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian käytön lisääminen edellyttävät yrityksiltä miljardiluokan investointeja. Siksi yrityksillä on oltava takuut poliittisten linjausten pitävyydestä pitkälle tulevaisuuteen.
— Poliitikkojen asettamien tavoitteiden on oltava teknologianeutraaleita. Yritykset taas kehittävät teknologian, jolla tavoitteet saavutetaan. Monet EU-maat pitävät uusiutuvaan energiaan siirtymistä utopistisena. Lisäksi parlamentissa esiintyy paljon vanhakantaisuutta energia- asioissa, kun ei tunnisteta uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia, Virkkunen muistuttaa.
— Akkuteknologian ja aaltoenergian kehityksessä tapahtuu tällä hetkellä mielenkiintoista edistystä. Seuraan myös suurella mielenkiinnolla St1:n geotermisen laitoksen koeporausta Espoossa — ehkä maalämmöstä tulee vielä todellinen vaihtoehto.
Virkkusen mukaan EU-maat ovat luopumassa fossiilisten polttoaineiden käytöstä eritahtisesti.
— Osa jäsenmaista, kuten Suomi, etenee nopeammin kuin esimerkiksi kivihiilestä riippuvaiset Saksa ja Puola. Olennaista muutoksessa on se, että jokainen jäsenmaa voi ratkaista itse, miten energiantuotantonsa rakentaa.
— Jos päästökauppa olisi ainoa ohjauskeino, toimisi järjestelmä suoraviivaisemmin. Nyt EU-maiden rakentamatuki- ja verokeinojen ohjausviidakko estää päästökaupan toiminnan.
Päästökaupan kehittymisessä on Virkkusen mielestä olennaista se, että hiilivuodosta huolehditaan. Teollisuutta ei saisi päästä siirtymään sellaisiin maihin, joissa kasvihuonekaasupäästöjen rajat ovat löysät tai joissa päästöjä ei rajoiteta lainkaan.
— Komission määrittelemät suuntaviivat päästökaupan tulevaisuudesta ovat aika
hyviä. Niistä ei teollisuudeltakaan ole tullut kovin negatiivista palauteta. Päästöt
ovat päästökauppajärjestelmän perustamisen jälkeen joka tapauksessa vähentyneet. Eurooppa aiheuttaa maailman kasvihuonekaasupäästöistä noin kymmenen prosenttia. Siksi emme voi yksin hoitaa ongelmaa ilman Yhdysvaltoja, Intiaa ja Kiinaa.
Liikenteen päästöt tarkkailuun
Virkkunen haluaa kiinnittää enemmän huomiota päästökaupan ulkopuolisen sektorin, eli ns. taakanjakosektorin päästöihin — erityisesti liikenteen päästöihin.
— Jos tosissamme haluamme leikata päästöjä, on liikenteen päästöihin puututtava
toden teolla. Ne tuottavat kaikista kasvihuonekaasupäästöistä kolmanneksen. Meri- ja lentoliikenteen päästöjen vähentäminen taas ei onnistu ilman kansainvälisiä sopimuksia.
Suomalaiset ovat kehittäneet laivaliikenteen päästöjen vähentämistä varten uutta teknologiaa, kuten rikkipesureita. Neste taas on korvannut lentokoneiden käyttämää lentobensiiniä uusiutuvalla polttoaineella.
— Maantieliikenteessä fossiilisia polttoaineita voidaan korvata sähköllä, vedyllä ja maakaasulla, mutta lentoliikenteessä kerosiini voidaan korvata vain biopolttoaineilla. Mikäli lentoliikenne kasvaa edelleen samaa tahtia kuin tähän asti, kasvavat lentoliikenteen päästöt nykyisestä seitsenkertaisiksi. Lentoliikenteessä on syntymässä valtaisa biopolttonesteiden markkina.
Virkkunen pitää Suomea edistyneenä energiateknologian kehittäjänä, mutta suomalaisia yrityksiä huonoina myymään osaamistaan.
— Suomalainen energia- ja ilmastopolitiikan linja on hyvä ja kunnianhimoinen — sitä on helppo tukea. Suomalaiset ovat luopumassa fossiilisten polttoaineiden käytöstä energiantuotannossa ja samalla ollaan siirtymässä vähäpäästöisiin ratkaisuihin EUmaiden kärjessä. Samalla on investoitu uusiutuvaan energiateknologiaan, osaamiseen ja energiaverkkoihin.
— Suomen energiapoliittinen linja on eurooppalaisittain edistyksellinen. Sitä kritisoidaan kotimaassa perusteettomasti, Virkkunen huomauttaa.
- Markku Laukkanen
Artikkeli on julkaistu Energiauutiset-lehdessä.
Kuva Lehtikuva Oy
« Takaisin