Kolumnisti, kasvitieteilijä Seppo Vuokon mielestä Suomessa käytävässä metsäkeskustelussa faktat saavat kyytiä ja sitä hallitsee enemmän asenteet kuin tosiasiat. Vuokko muistuttaa, että Suomen metsätalous on edelleen kestävää ja monimuotoisuudenkin kannalta tilanne on kuviteltua parempi. Metsäteollisuuden kasvavaa puuntarvetta Vuokko ei pidä suurimpana uhkana metsille, koska metsät uudistetaan. Vuokko kaipaa metsäkeskusteluun kokonaisvaltaista näkemystä ja faktoja asenteiden ja mielipiteiden sijaan.
-Keskustelusta syntyy käsitys, että metsiämme hoidetaan huolimattomasti, hakataan holtittomasti ja metsäluonto on tuhoutumassa. Metsäkeskustelussa esiintyvien tutkijoiden tulisi pysyä lestissään ja olla nimenomaan tutkijoita ilman asenteita. Nyt tuntuu siltä, että monia tutkijoita kiinnostaa metsäkeskustelussa julkisuus, jota aina toisinajattelijoille on kosolti tarjolla. Vaikka ne edustavat usein yhden henkilön kantaa, ne markkinoidaan mediassa tieteen nimissä asiantuntijalausuntoina.
Vuokon mukaan mediassa tarjotaan metsäkeskusteluun enemmän mielipiteitä ja asenteita kuin faktoja. - Media julkaisee vain tietynlaisia mielipiteitä ja on valitettavasti osa tätä asenteellista mielipiteenmuokkausta. Mediassakaan ei ole enää montaa toimittajaa, jotka ovat todella perehtyneet metsätalouteen kokonaisvaltaisesti. Vaikuttaa siltä, että kaikki kulkevat laumana luontojärjestöjen talutusnuorassa.
-Metsästä on tullut poliittinen kysymys, koska se on tärkeä taloudellisesti, ekologisesti ja kulttuurisesti. Ja näistä kaikista lähtökohdista tulee arvioida myös metsien kestävyyttä, ei vain yhdestä esimerkiksi monimuotoisuuden vinkkelistä, koska se anna oikeaa kokonaiskuvaa. Nyt tarvitaan kokonaisvaltaista näkemystä metsäkeskusteluun, eikä yhdenlaisia kapeita osatotuuksia, jotka vain hämmentävät ihmisten mieliä. Ei ekonomien ja ekologien tarvitse olla näissä asioissa vastakkain.
Ilmastomuutoksen vaikutus Suomen puulajistoon on vähäinen, jos lämpeneminen kohdistuu pääosin talveen. – Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvua voidaan torjua hiilinieluja lisäämällä, missä metsät ovat avainasemassa. Mitä ripeämmin metsä kasvaa, sitä enemmän se sitoo hiiltä ilmasta. On hyvä muistaa, että verrattuna 1950-lukuun metsämme sitovat hiiltä kaksi kertaa nopeammin ja hiilivarasto on 60 prosenttia suurempi kuin 70 vuotta sitten.
Metsäluonnon monimuotoisuus ei ole vaarassa
Villiksi äitynyt metsäkeskustelu kertoo Vuokon mukaan siitä, että metsät ovat ihmisille tärkeitä, mutta että niihin suhtaudutaan yhä enemmän tunteella kuin rationaalisella tiedolla. – Kun kaupungeissa kauhistellaan metsähakkuita, ei ymmärretä, että metsä kasvaa ja uudistuu. Harventaminen on metsän kasvun ja kunnon kannalta välttämätöntä, mutta on hyvä muistaa, että hoidettu, kasvava metsä on myös paras paljon puhutun hiilen nielun kasvattamisen kannalta.
-Olen käynyt kuuluisilla ja parjatuilla pohjoisen metsien Osaran aukeilla katsomassa metsien uudistumista. Vaikka uusiutuminen on Lapissa hidasta, niiden aukeiden metsä tarvitsee nyt harvennushakkuita. Tämän päivän katsannossa, Osara ansaitsee kunnianpalautuksen, koska silloisilla hakkuilla onnistuttiin uudistamaan Lapin vanhat kuusikot tuottaviksi hyvin kasvaviksi talousmetsiksi.
Vuokko hämmästelee puheenvuoroja, joiden mukaan Suomessa hävitetään metsiä. - Kun Etelä-Amerikassa harrastettava plantaasiviljely rinnastetaan suomalaisiin päätehakkuisiin, ollaan hakoteillä. Plantaasiviljelmän kiertoaika on aivan muuta kuin meillä ja siellä tapahtuu metsien hävittämistä, ei meillä.
-Kun metsä hakataan rakennusmaaksi viljelyn, asumisen tai liikenteen tarpeisiin, se tuhoaa metsäluonnon peruuttamattomasti. Vaikka Suomen kaltaisissa maissa metsien pinta-alan kasvaa, meille tuodaan yhä enemmän soijaa, riisiä, palmuöljyä ja pihvilihaa, joiden tuotantoon tarvittava maa-ala raivataan trooppisista metsistä Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.
Vuokon mielestä metsien monimuotoisuuden kannalta ole yhtä oikeaa tapaa metsänkäsittelyyn, koska jokainen tapa on tuhoisa joillekin lajeille, mutta hyödyksi taas joillekin toisille. - Kun itse asuu metsän keskellä, näkee miten hakkuuaukiot muuttuvat nopeasti, ensin taimiksi ja sitten täysikasvuiseksi metsäksi. Muutamassa vuodessa hakkuiden jäljet häviävät, kun luonto uusiutuu.
-Avoimetkin alat kuuluvat metsäluontoon ja siksi päätehakkuut lisäävät metsäluonnon monimuotoisuutta. Hakkuuaukot ovat korvanneet monelle lajille perinteiset ja voimakkaasti uhanalaistuneet laitumet ja kedot.
Vuokon mukaan uhanalaismäärittelyssä on menty hakoteille, kun käytännössä kunkin lajiryhmän harrastajat määrittelevät rakkaimpien lajiensa uhanalaisuuden. - Uhanalaiskomiteassa tulisi olla aina ainakin yksi vastarannan kiiski, jolla olisi voimaa kyseenalaistaa näitä suosituksia.
Metsätalous ei tarvitse pakkokeinoja
Vuokon mielestä Suomessa on maailman parhaat yli sata vuotta toimineet metsälait ja metsänomistajat, jotka ovat sukupolvesta toiseen hoitaneet metsiään vastuullisesti. - En hyväksy metsänhoitoon turhia rajoituksia tai pakkokeinoja. Kiertoajan pidentämistä voidaan suositella, mutta viime kädessä omistajat päättävät toimenpiteistään metsissä. Meillä halutaan säädellä varsinkin maaseudun ihmisten elämää ja metsien käyttöä yhä enemmän.
-Meille tarjoillaan ilmastoasioissa yksinkertaistettuja totuuksia, mutta esimerkiksi jättimäisestä Helsingin rakentamisesta ei puhuta mitään. Betoninen kaupunkirakentaminen ja sen myötä kasvava liikenne tuottavat päästöjen sijaan, että käyttäisimme enemmän uusiutuvaa puuta rakentamisessa ja toimittaisimme helsinkiläisten paskat takaisin pelloille ja luonnon kiertoon.
Vuokko muistuttaa, että metsä ja uudet metsäpohjaiset ratkaisut ja tuotteet tarjoavat valtavia mahdollisuuksia fossiilipohjaisten tuotteiden korvaamiselle. - Puupohjaisissa, sellua käyttävissä uusissa tuotteissa ja jätteiden kierrättämisessä on ilmastomuutoksen kannalta rajattomat mahdollisuudet. Pitää tarttua isoihin ratkaisuihin eikä tarjota lillukanvarsia ilmastomuutoksen torjunnan keinoiksi.
Vuokko huomauttaa, että Suomessa joka miehen oikeus antaa luvan metsien monipuoliseen käyttöön laajemmin kuin monissa muissa Euroopan maissa. -Jokainen kokee omalla tavallaan metsän tärkeäksi. Jopa niin, että mökkiläinen kokee rajansa takana olevan metsän omakseen. Syntyy mielikuva, että se metsä on minun ja minun omaisuuteeni kosketaan, jos varsinainen metsänomistaja tekee siinä korjuutoimia.
-Suuri osa luontoaktivisteistakin tuntee metsätaloutemme menetelmiä hämmästyttävän huonosti, mutta ovat silti kärkkäitä arvostelemaan sitä. Liioitteleva metsätalouden arvostelu on haitallista, koska viesti leviää ulkomaillekin, mikä haittaa suomalaisten hyvien metsänhoidon menetelmien vientiä.
Vuokko muistuttaa, että Suomen metsätalous on ekologisempaa kuin missään muualla. - Puun tuotanto perustuu kotimaisiin puulajeihin, mikä jo sinällään takaa selviytymisen suurimmalle osalle metsälajistoa.
Artikkeliin on haastateltu filosofian maisteri Seppo Vuokkoa ja käytetty lähteenä Vuokon kirjoittamaa ja Suomen Metsäyhdistyksen toukokuussa 2019 julkaisemaa pamflettia "Viljellen ja varjellen", jossa tarkastellaan Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden tilaa ja kehittymistä.
(Kuva: Anna Kauppi)
« Takaisin